Vomppa heräsi pihatossaan aikaisin aamulla, kirpeänä pakkaspäivänä. "Hyrr, että osaakin olla kylmä!" - Vomppa tokaisi.


Vomppa katseli unisilla silmillään ympärilleen. "Voisin käydä itsekseni pienen aamulenkin, kauratkin odottelevat tallissa syöjäänsä!"


Samassa Vomppa huomasi jotain perin kummallista pihalla, aidan toisen puolen. "Mikä ihme tuo voi olla? Ei se siinä vielä eilen ollut, tästä pitää ottaa selvää." - Vomppa sanoi päättäväisesti.


Vomppa nuuhkaisi vielä ilmaa kummaksuen. Jotain outoa on tekeillä, se aavisti.


Vomppa kapusi varovasti aidan välistä, ja pääsi kuin pääsikin vapaaksi aidan toiselle puolelle. "Hah, tuo ei ollut temppu eikä mikään!" - Se sanoi tomerasti ja lähti kipittämään tuon pussin luo.


Vomppa nuuhkaisi pussia, ja mikä ihana tuoksu täytti sen sieraimet! Pussi oli täynnä herkkuja, sellaisia mistä pikku-poni voi vain haaveilla. Vomppa varovasti hipaisi pussia, ja koki sen vaarattomaksi. Vomppa otti pussista napakasti kiinni, ja heitti sen harteilleen. Vomppa aikoi selvittää jutun perin pohjin, näin se oli päättänyt.


Samassa Vomppa käveli talliin tuo painava pussi selässään. Astuttuaan sisään talliin, se kysyi hevosilta, tunnistaisivatko he tätä pussia. "Puhti, tiedätkö sinä mistä tämä on tullut? Löysin sen aamulla tarhani edestä. Tietääkö kukaan mistä tämä on peräisin, tai kelle tämä kuuluu?"


Vastaus oli yksitoikkoinen, kukaan hevosista ei ollut koskaan kuullutkaan pussista ennen tätä, saatikaan nähnyt sitä. Hevoset jatkoivat hörinöitään, ja unohtivat samantien koko jutun. "Ei tästä mitään hyötyä ole, ei kukaan noista tyhmistä hevosista tiedä mistä pussi on peräisin. He ovat eri maata kuin me urhoolliset ja uljaat ponit, hörisee vain joutavia! Tai sitten..." - Vomppa keksi, Dimonalta ja Tobylta ei olla vielä kysytty.


Vomppa käveli peremmälle, ja löysi vierustoverinsa Dimonan karsinan. "Mitä sinä kannat?" -Kysyi Dimona tyypillisen heleällä äänellään.


"Tämä on pussi, täynnä kaikenmaailman herkkuja. En tiedä kenen se on, joten tulin kysymään teiltä. Jos omistajaa ei löydy, niin toki minä voin näistä huolen pitää!" - Vomppa sanoi innostuen. "Ei, et sinä voi toisen ruokia viedä, etenkään näin joulun alla! Itse en ole tuota nähnyt, mutta kysy Tobyltä, se on niin viisas että tietää varmasti mistä pussi on peräisin!" - Dimona hirnahti kimeällä äänellä.


Vomppa alkoi jo närkästyä, kun kukaan ei tiennyt mistä pussi on peräisin. Eihän pienen ponin pinna voinut näin kauaa kestää, Vomppa ajatteli ja koitti vielä sinnitellä. "Toby, tiedätkö sinä mistä tämä pussi on peräisin?" Toby nuuhkaisi pussia voimakkaasti suurilla sieraimillaan. " Hmm.. Tuoksuu aivan piparilta! Ei tämä meidän ole, palauta pussi takaisin paikoilleen, ja katso tuleeko kukaan sitä hakemaan." Vomppa noudatti Tobyn neuvoja ja lähti tallista, jossa puheensorina kaikui niin että korvissa sattui.


Vomppa tepasteli matkan takaisin pihattoonsa, ja vei pussin takaisin samaan paikkaan mistä oli sen löytänytkin. Vomppa asetti pussin siististi juuri siihen kohtaan mistä oli sen löytänytkin.


Vomppa kiipesi ketterästi takaisin tahraansa, ja asettui vahtimaan pussia. Vomppa tuijotti silmä kovana, hän tosiaan halusi tietää kuka tämän kaiken takana on.


Vomppa käveli hieman peremmälle tarhaa ja otti mukavemman asennon. Johan tässä alkaa väsyä, Vomppa mietti ja koitti pitää painuvia silmäluomiaan ylhäällä.


Loppujenlopuksi Vomppa kuitenkin nukahti. Pitkä päivä oli vaatinut veronsa, pienet kauneusunet ei nyt ketään haittaa, Vomppa sanoi ja sulki väsyneet silmänsä. "Herään ihan pian.....zzz ..."


Parin tunnin päästä Vomppa heräsi, vielä unentokkurassa hätääntyneenä se katsoi tyhjää pihaa. "Pussi! Se on kadonnut, tämä ei voi olla totta!" - Vomppa hirnahti kimeästi, eikä vieläkään voinut uskoa mitä juuri äsken oli tapahtunut.


Vompan katse suuntautui alas, "mitä ihmettä, mistä nuo porkkanat ja tuo omena ovat ilmestyneet?" Vomppa haistoi vielä herkkuja, kyllä, ne tuoksuivat piparilta! Vomppa kääntyi poispäin, ja säntäsi portille.


Se hivuttautui aidan toiselle puolelle, kiireessä sai pienen tällinkin sähköaidasta takapuoleensa. Normaalisti Vomppa olisi suuttunut, ja alkanut haastaa riitaa sähkölangan kanssa, mutta se sai nyt odottaa. Oli kiire selvittämään tätä juttua.


Poni ravasi koko pitkän matkan tallille, niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi.


Lopulta hengästynyt ja hikinen poni saapui tallille. Se huohotti kovaäänisesti, jolloin kaikki hevoset käänsivät uteliaina korvansa Vomppaan päin.


Ennenkuin Vomppa sai suutaan auki, se huomasi että jokaisen hevosen karsinan eteen on tuotu jokin herkkupala. "Mitä ihmettä" - Vomppa sanoi ääneen ja hivuttautui lähemmäs.


Se haistoi maahan jätettyä omenaa. "Tämäkin tuoksuu piparilta" Väsynyt Vomppa sanoi ja käveli kohti karsinaansa.


Vomppa käpertyi lämpimään karsinaansa, joka oli jaettu Dimonan kanssa. Dimona ja Adelina rouskuttivat tyytyväisinä herkkujaan, samalla Vomppa kertoi koko tarinan heppakavereilleen.


"Ehkä se oli omistajan joululahja meille?" - Adelina sanoi kysyvällä äänensävyllä. Vomppa ei kuitenkaan tuohon uskonut, se ei vain tuntunut oikealta. Illan hämärtyessä Vomppa ummisti silmänsä.


Hevoset tuskin saavat koskaan tietää, kuka jutun takana todella oli... Muistathan sinäkin pysyä kilttinä, tontut kurkkivat! Sillähän on jo joulukuun ensimmäinen päivä.